"Se on niin elämää" : Varhaiskasvattajien näkemyksiä seksuaalikasvatuksesta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla erään Helsingin kaupungin päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä seksuaalikasvatuksen toteutumisesta arjessa. Tarkoituksena on selvittää arjen käytänteitä, joissa lasten seksuaalikasvatus ilmenee, sekä varhaiskasvattajien asenteita seksuaalikasvatusta kohtaan. Keskeisenä käsitteenä on lasten seksuaalikasvatus. Lapsille annettava seksuaalikasvatus on eri asia kuin nuorten seksuaalikasvatus ja -valistus. Lasten seksuaalikasvatus keskittyy esimerkiksi kehonosien nimeämiseen ja turvataitojen opetteluun. Myös lapsi on seksuaalinen olento syntyessään, ja lapsella on oikeus saada tietoa seksuaalikasvatuksen osa-alueista ikätasoisella tavalla. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimus tapahtui neljän puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavat ovat päiväkodin työntekijöitä, joista kolme on varhaiskasvatuksen opettajia, ja yksi lastenhoitaja. Haastattelut tapahtuivat yksilöhaastatteluina, joiden tulokset on tässä opinnäytetyössä analysoitu teemoittelemalla. Tuloksista käy ilmi, että päiväkodin arjen käytännöissä tapahtuu seksuaalikasvatusta, vaikka työntekijät eivät käytänteitä ajattelisi seksuaalikasvatukseksi. Seksuaalikasvatus arjessa toteutuu useimmiten leikin kautta, erilaisina lauluina ja loruina, sekä arjen ristiriitojen läpikäymisessä. Tuloksista myös ilmenee, että haastateltavien mielestä heidän ylimmässä koulutuksessaan ei oltu käsitelty lapsen seksuaalikasvatusta riittävällä tavalla. Kasvattajat eivät ensin ajatelleet, että heidän työssään seksuaalikasvatusta tapahtuisi, mutta voimaantuivat ajattelemaan toisin. Johtopäätöksenä opinnäytetyössä on, että seksuaalikasvatusta toteutuu päiväkodin toiminnassa arjen tekojen ja pienten asioiden kautta. Tietoisuutta tulee lisätä, jotta päiväkodin työntekijät ymmärtäisivät seksuaalikasvattavansa lasta päiväkodin arjessa